Pari vuotta sitten neuleinnostuksen iskettyä oikein kunnolla kuulin kuningasidean: kirpparilta voi ostaa sikahalvalla villapaitoja ja purkaa ne helposti langaksi. Edut valmiin langan ostamiseen verrattuna olisivat a) halpa kilohinta, b) mahdollisuus löytää uhreja, jotka on tehty laadukkaista vuosikertalangoista ja c) kierrätyksen jalon aatteen toteuttaminen.
Intoa piukassa riensin lähikirpparille vaatekasoja penkomaan. Ankaran etsimisen jälkeen löysinkin kahdella eurolla punaisen palmikkoneuleen. Se oli hieman kulahtanut ja nuhraantunut teollisuusneule, mutta 100-prosenttista villaa ja sopivan värinen. Kolikko kilahti kassalaatikkoon ja neule vilahti malttamattoman purkajan laukkuun.
Lanka on sen verran kehnoa kaikin puolin, etten ole päässyt siitä eroon edes ilmaiseksi tyrkyttämällä. Niinpä lankakerät ovat nyt pari vuotta odottaneet toimettomina tilanviejinä kohtaloaan, pilkaten mua punaisella värillään ja muistuttaen isosta mutta toistaiseksi täysin turhasta urakasta. Nyt niille kuitenkin kumajaa kohtalon kello: Mä aion näyttää noille ilkkuville punattarille mitä kuuluu ja kuka käskee. Viis siitä että niiden neulominen voi olla yhtä tuskaa; nyt otetaan naisesta mittaa!
1 comment:
Hehhehee... Aamun nauruhermon kutkutukset tästä. Kosta niille ja neulo viisinkertasella langalla niistä lattialuutu? :)
Post a Comment