Ja eikun Moulin Rougeen cancania tanssimaan

Valmista tuli! Punapilkat ovat nyt muisto vain, tilalla on nyt erittäin lämpimät, käyttökelpoiset ja röyhelöiset pitkäpunttiset nimettömät.

Malli: Garnstudion shortsiohje omin muokkauksin (sileää neuletta, pituus, röyhelöt), koko L.
Lanka: Kirpparipuserosta purettua 100-prosenttista villalankaa. Kamalaa höttöä kaikki 250 grammaa.
Puikot: 3,5 mm, silmukat päättelin virkkaamalla kjs-ketjuja 2,5 mm:n virkkuukoukulla.

Koska lanka oli niin ällöä niin mua ei huvittanut alkaa neuloa siitä jotai upeaa mallia Interweave Knitsistä tai Vogue Knittingistä. Siitä piti tehdä jotain vähintään yhtä kamalaa, mutta kuitenkin mielellään käyttökelpoista. Mitä tapahtuu, kun laittaa kaksi vastenmielistä yhteen? Usein kaksinkertaisesti kamalaa, mutta joskus harvoin kurasta voi nousta myös kultaa. Niin kävi onneks mulle tän projektin suhteen, kun päätin tehdä rumalangasta lapsuuden kammotukset elikkäs villahousut.

Polvisukkia ja hameita käyttävänä on myös ollut jonkinmoinen tarve tämmöiselle vaatekappaleelle, joten tartuin tuumasta toimeen. Otin pohjaksi Garnstudion shortsiohjeen, josta muutin neulepinnan joustimesta sileäksi, tein pidemmät lahkeet ja lisäsin pitsiröyhelöt. Hyvin istuu, ja kuminauha vyötäröllä takaa ettei villikset yllättäen valahda kinttuihin. Jostain syystä ei tullut mieleenkään etsiä valmista ohjetta vanhanaikaisille nimettömille, joten huomasin vasta äsken, että Knittyssähän sellainen ois ollut. Lisää kuvia miun punaisista pitsinihousuista löytyy Flickristä.

Pitsi on aina pitsiä, oli lanka mitä tahansa. Oon kyllä tosi tyytyväinen, kun sain noi lankakerät nurkista nuhjuamasta ja vieläpä mitä parhaaseen käyttöön. Arvatkaas kuka kulkee lopputalven hame päällä... :D

Ain naurain työtäs tee

Punapilkat on lähteneet muotoutumaan hullunkuriseksi mutta käytännölliseksi neuleeksi. Neulominen on melko yksitoikkoisessa ja aivottomassa vaiheessa, mutta sovitushetket on sitten sitäkin hauskempia: puolivalmis neule näyttää täysin dorkalta mun päällä, eikä asioiden tila ainakaan vakavoidu loppua kohti. :D

Etukäteen uumoilin langan tuottavan harmaita hiuksia neulottaessa, muttei se nyt onneksi kovin pahalta vaikutakaan. Neulepinta tosin on solmuja täynnä, koska se tuntuu olevan ainoa järkevä tapa yhdistellä helposti katkeilevaa huopamaista lankaa. Mua solmut eivät haittaa, koska ei tästä mitään paraatineuletta ole tarkoituskaan tulla, pikemminkin tän ois tarkoitus pysyä piilossa suuren yleisön katseilta... ;)

Punapilkat

Pari vuotta sitten neuleinnostuksen iskettyä oikein kunnolla kuulin kuningasidean: kirpparilta voi ostaa sikahalvalla villapaitoja ja purkaa ne helposti langaksi. Edut valmiin langan ostamiseen verrattuna olisivat a) halpa kilohinta, b) mahdollisuus löytää uhreja, jotka on tehty laadukkaista vuosikertalangoista ja c) kierrätyksen jalon aatteen toteuttaminen.

Intoa piukassa riensin lähikirpparille vaatekasoja penkomaan. Ankaran etsimisen jälkeen löysinkin kahdella eurolla punaisen palmikkoneuleen. Se oli hieman kulahtanut ja nuhraantunut teollisuusneule, mutta 100-prosenttista villaa ja sopivan värinen. Kolikko kilahti kassalaatikkoon ja neule vilahti malttamattoman purkajan laukkuun.

Purku-urakka olikin melkoinen, sillä neulekoneella tehdyn puseron lanka ei ollutkaan kovin laadukasta, vaan muutamasta epämääräisen paksuisesta katkeilevasta säikeestä koostuvaa höttöä. Ilman vyyhdinpuita ja muita apuvälineitä katkeilevan langan vyyhteäminen leikkuulaudan ympärille oli aikaavievää ja kärsivällisyyttä koettelevaa puuhaa. Sisulla kuitenkin purin paidan, pesin vyyhdit ja kieputin langan keriksi. Lopputuloksena oli vajaat kolmisensataa grammaa punaista sekundaa, joka ei yrityksistä huolimatta soveltunut edes huovutettavaksi.

Lanka on sen verran kehnoa kaikin puolin, etten ole päässyt siitä eroon edes ilmaiseksi tyrkyttämällä. Niinpä lankakerät ovat nyt pari vuotta odottaneet toimettomina tilanviejinä kohtaloaan, pilkaten mua punaisella värillään ja muistuttaen isosta mutta toistaiseksi täysin turhasta urakasta. Nyt niille kuitenkin kumajaa kohtalon kello: Mä aion näyttää noille ilkkuville punattarille mitä kuuluu ja kuka käskee. Viis siitä että niiden neulominen voi olla yhtä tuskaa; nyt otetaan naisesta mittaa!