Ideointia

Hyviä, kivoja ja inspiroivia linkkejä voi myös laittaa tänne blogiin. Muutama on jo tuolla sivupalkissa, johon voisi kerätä ainakin sivusto-tyyppiset linkit. Linkin ei tarvitse olla ohjeisiin, muuten vaan inspiroivat jututkin käyvät.

Linkkipostit voisi merkitä omalla nimilapullaan (label), niin löytyvät kätevästi sitä kautta.

Luovutan!

Saviruukun värinen samettilankani pyörii lankakorissa eikä inspiroi minua lainkaan. Olenko mahdoton luuseri, jos kiikutan sen kuopukseni päiväkotiin ja mahdollisesti myöhemmin saan osan siitä takaisin kotiin lapsen tekemänä taiteena?

Mutta minulta eivät nämä hirviölangat tähän lopu! Miten olisi vaikka musta-harmaa Teddy Galaxi? (Kyllähän te kaikki tiedätte ilman kuvaakin, millaisesta karvahirviöstä on kyse?) Sitä on kaksi kerää ja vakaa aikomus tuhota se arpajaispalkinno(i)ksi herra esikoisen joukkueen hyväksi. Olisiko ehdotuksia, mitä siitä voisin kutaista? Teddyä on vielä lisääkin- yksi valkoinen ja kaksi mustaa kerää. Siitäkin voisin väsätä arpajaispalkintoja. Olen avoin myös vaihtoehdotuksille: voin vaihtaa kaikki tai osan Teddyistäni Johonkin Muuhun. Melkein mihin tahansa muuhun...

Nauhamonsteri

Se näyttää ja tuntuukin ihan viattomalta: vauvansininen, mukavan pehmeä nauhalanka: Novita Tahiti. Miten sellainen muka tähän blogiin kuuluu? Kuuluupa hyvinkin. Auta armias kun sen ottaa puikoille, se näyttää todellisen hirviöluontonsa.



Siitä piti tulla villatakki. Malli Pitsihelmainen jakku, Novita 3/2002. Ei itseasiassa näytä hassummalta tuo malli nytkään, jos sen toteuttaisi jostain fiksummasta langasta. Vaan ei.  Nauhamainen lanka kiertyi joka ikisellä silmukalla puoli kierrosta, aina samaan suuntaan tietenkin ja muodostui ohueksi, tiukaksi nyöriksi. Sitä sai moneen kertaan jo kesken kerroksen oikoa ja työntää kierteitä eteenpäin ja aina parin kerroksen välein pyöritellä kerältä auki. Hidasta ja hermoja raastavaa, sanon minä. Ja kyllä, kokeilin aloittaa langan kerän ulkopuolelta, kerän sisältä sekä kerän sisältä siitä toisesta päästä. Ei mitään havaittavaa vaikutusta.



Näin pitkälle jaksoin sinnitellä, sitten paloi käämi. Kun ylin napinläpi ei osunut kerrasta kohdalleen, en jaksanut ruveta sitä korjaamaan kun ei neuleen pintakaan oikein miellyttänyt. Puolikas villatakki on nämä vuodet odottanut aikaa parempaa.

Sitten ilmaantui paikalle haltijakummi Raglana ja lupasi, että ahkeralla taikasauvojen heiluttelulla sammakostakin voisi vielä tulla prinssi!

Ja kas, langasta löytyi heti ainakin yksi hyvä puoli. Sitä on helppo purkaa! Oli erittäin vapauttava tunne törkätä langanpää kerintälaitteeseen ja hurlupsis ruma villatakintekele muuttui kauniiksi keriksi käden käänteessä.

Mutta mietitäänpä jatkoa: kutomalla tästä ei mitään tule - täytyy siis virkata. Lanka on 100% akryyliä eikä kauaa kestä kulutusta - mitään kovin työlästä ei siis kannata tehdä. Verkkoponcho? ;) Verkkokassi? :P Harmi, se ei edes pala hyvin.

Pohdinnan tuloksena tämän hetkiset suosikit ovat:
1) Joululahjaksi saamani pitsihaarukka pääsee koeajoon. Ehkäpä joku kevyt torkkupeitto?
2) pehmolelun täytettä

Langankesytys

Minun samettilankahirviöni muuntautui lopulta torkkupeitoksi, jonka Tytär halusi ottaa itselleen. Lopputulos on OK, joten tämän projektiin pitää olla kohtalaisen tyytyväinen. Ei ehkä varsinainen kaunotar, mutta ei kuitenkaan enää hirviökään. Lankaa tosin jäi vielä noin 100 grammaa, joten se siirtyy nyt jämälankaosastolleni...

Hirviö Top 3 esittäytyy

Hei olen Vaapukka ja harrastan lankaa. Varsinkin sen ostamista ja jemmaamista. Hamsteroinnin yhteydessä olen taas kaivellut kätköjäni ja sieltä on taas pullahtanut ihmisten ilmoille mielenkiintoista tavaraa. Hirviön olemukseen kuuluu yleensä huono väri, muovinen koostumus, hankala neulottavuus ja inha kosketustuntuma. Näiden kriteerien perusteella ja pitkällisen harkinnan pohjalta olen listani laatinut.

1. Hjertegarnin Up21. Puhdasta 100% polyamidia, neulottavissa tai virkattavissa nro 6-9 välineillä. Kuva ei riitä kertomaan tämän langan kamaluutta- sehän näyttää ihan pehmoiselta ja viattomalta tuossa. Kyseessähän on kuitenkin sellainen ohkainen muovilanka johon on punottu joukkoon karvahöityvää ja paksumpia tupsukoita. Kuka muistaa Sigorney Weaverin Alienien emon limaisessa syleilyssä? Tämä lanka nimittäin tuntuu kamalammalta kuin pahimmankaan alienin sisälmykset -liukkaalta, inhalta ja möykkyiseltä. Luojan kiitos, että olen tyytynyt ostamaan tätä vain nämä 2 kerää- tosin nykyisin joka kerta avatessani jonkin epämääräisen lankanyssykän pelkään sieltä sikiävän tätä lisää. Tämä olisi ehdottomasti vaihtarikamaa, mikäli pikkuneitini ei olisi äsken tullut viereeni ihastelemaan tätä lankaa ja tivaamaan miksen voisi tehdä siitä hänelle jotain. Auts!

2. Sirdar Dune. 100% polyamidia. Tätä hirvitystä ostaessani mielissä kajasteli kiva kesäpusero- ainakin se näytti jossain parin vuoden takaisessa neulelehdessä kivalta. Vähän aikaa tätä neulottuani, aloin olla varma etten ikipäivänä voi tätä pitää ihoa vasten. Jatkoin kuitenkin itsepintaisesti neulomista ja nyt minulla on noin 45 cm leveä ja metrin mittainen kaitale tätä venyvää ällötystä neulottuna ja vasta puolet langasta on käytetty. Mitä minä tästä teen- kaitaliinanko?

3. Sirdar Fizz. 72 %polyamidia , 19 % akryylia ja 9 % polyesteriä. Siis muovilanka, jossa kuitukangassuikaleita ja "silkkitupsukoita". Tämä on myös pikkuneidin lemppareita, mutta todella kamalaa neulottavaa. Ei mitään ideaa, mitä tästä voi tehdä.

Ja eikun Moulin Rougeen cancania tanssimaan

Valmista tuli! Punapilkat ovat nyt muisto vain, tilalla on nyt erittäin lämpimät, käyttökelpoiset ja röyhelöiset pitkäpunttiset nimettömät.

Malli: Garnstudion shortsiohje omin muokkauksin (sileää neuletta, pituus, röyhelöt), koko L.
Lanka: Kirpparipuserosta purettua 100-prosenttista villalankaa. Kamalaa höttöä kaikki 250 grammaa.
Puikot: 3,5 mm, silmukat päättelin virkkaamalla kjs-ketjuja 2,5 mm:n virkkuukoukulla.

Koska lanka oli niin ällöä niin mua ei huvittanut alkaa neuloa siitä jotai upeaa mallia Interweave Knitsistä tai Vogue Knittingistä. Siitä piti tehdä jotain vähintään yhtä kamalaa, mutta kuitenkin mielellään käyttökelpoista. Mitä tapahtuu, kun laittaa kaksi vastenmielistä yhteen? Usein kaksinkertaisesti kamalaa, mutta joskus harvoin kurasta voi nousta myös kultaa. Niin kävi onneks mulle tän projektin suhteen, kun päätin tehdä rumalangasta lapsuuden kammotukset elikkäs villahousut.

Polvisukkia ja hameita käyttävänä on myös ollut jonkinmoinen tarve tämmöiselle vaatekappaleelle, joten tartuin tuumasta toimeen. Otin pohjaksi Garnstudion shortsiohjeen, josta muutin neulepinnan joustimesta sileäksi, tein pidemmät lahkeet ja lisäsin pitsiröyhelöt. Hyvin istuu, ja kuminauha vyötäröllä takaa ettei villikset yllättäen valahda kinttuihin. Jostain syystä ei tullut mieleenkään etsiä valmista ohjetta vanhanaikaisille nimettömille, joten huomasin vasta äsken, että Knittyssähän sellainen ois ollut. Lisää kuvia miun punaisista pitsinihousuista löytyy Flickristä.

Pitsi on aina pitsiä, oli lanka mitä tahansa. Oon kyllä tosi tyytyväinen, kun sain noi lankakerät nurkista nuhjuamasta ja vieläpä mitä parhaaseen käyttöön. Arvatkaas kuka kulkee lopputalven hame päällä... :D

Nimettömät

Puhutteleeko ketään?

Baltian paholainen

Lomallahan tunnetusti on usein sekä moraali että lompakonnyörit löysällä. Tällaisen lomahumun vallassa tuli shopattua pari hyvin epämääräistä kerää Prima soft -lankaa Riiasta. Muistaakseni olin nauttinut messevän pelmenilounaan Pelmeni XL:ssä, joten hapanmaito- ja uppopaistorasvalla oli osuutta asiaan.

Lanka on periaatteessa ihan miellyttävän tuntoista, 60 % puuvillaa, 40 % akryylia. Ulkonäkö onkin sitten jotain ei tästä maailmasta.

Vähän jo virittelin ainaoikeinhuivia, mutta ei lähde. Natiaisslipariakin mietin, mutta väri on niin värikästä, että ei tuota voi mihinkään vaatteisiin yhdistää.

Kuka keksii tuhosuunnitelman 280 metrille tätä ongelmajätöstä?