Hirviölankaa, anyone?

Hyllyssäni on vajaat kaksi vuotta majaillut yksinäinen Novitan hirviölanka, jonka nimi on jo ehtinyt unohtua. Lanka tuntuu minun sormiini suurin piirtein samanpaksuiselta kuin Aino, mutta on huomattavasti pehmeämpää. Lankaa on hieman aloitettu, mutta epäonnistunut tuotos on purettu. Noin metrin verran alkua jouti roskikseen, mutta muuten kerä on ehjä.

Kelpaako jollekin? Annetaan hyvään kotiin!

Uusi osallistuja.

Viime kesän Tallinnan reissulta kotiutui kolme kerää (yht. 150 g) kukertavan kirjavaa Novita Fiestaa (100 % akryyliä, sävy 252). Tarkoituksena oli väkertää siitä joku hartialämmike talven pitkiä luentoja varten, mutta yllättäen lanka osoittautui virheostokseksi ja kummittelee edelleen varastoissani. En silti kykene luopumaan siitä, joten jos siitä tätä kautta saisi jotakin aikaan.. tämä blogi onkin loistava keksintö!



Blogi löytyy täältä. Tekstiä on vasta hyvin vähän, mutta syksyn myötä on taas enemmän aikaa saada jotain valmiiksi. Keskeneräisiähän on kaapit pullollaan....

Valmis huivi... tai sylipeitto

Valmistui tämäkin huivi, oli kyllä tosi nopea neuloa isoilla 10mm puikoilla. Blogissani siitä kerron vähän enemmänkin.

Vaikka kuvassa huivi näyttää ihan huivilta, ei se käytännössä ihan niin toimikaan... se muistuttaa enemmän neliötä kuin kolmiota. Joten käyttöä sille tulee varmaan enemmän sylipeittona kuin huivina! Ei prinssi, muttei sammakkokaan (koska sylipeittona tekele on tosi lämmin ja mukava!)

Karvahirviön kosto- osat 2, 3 ja 4 tulossa!

Esikoisen joukkueen oman jään turnaus on nyt ohitse. Muutamat pelipoikien äideistä olisivat halunneet voittaa arpajaisissa tekemäni karvahirviö-huivin (tuossa alempana). Ja sitten suustani pääsi, että voinhan mä virkata niitä lisääkin! ... ja niinpä jouduin ostamaan LISÄÄ Teddy Galaxia mustana ja Teddyä siniviolettina (ja sinisenä tai ruskeana- tämä on vielä ostamatta). Onneksi yhden reikähuivin tekee nopeasti, suunnilleen yhdessä illassa, ja voin käyttää lapsityövoimaa hapsujen leikkaamiseen.

En tiedä, ovatko tulevat huivit enää rumalankatöitä, koska teen ne tilauksesta. Mutta joka tapauksessa: olen ällistynyt!

Niin, ja pipotkin tuntuivat olevan voittajien mieleen- punakirjava Isoveli-pipo jäi yhden oman joukkueen pelipojan päähän ja kuulemma tykkäsi siitä aivan possuna. Edelleen: olen ällistynyt.

Hirviöstä huiviksi

Kammotuslanka on muotoutumassa kolmiohuiviksi. Malli on helppo langankierto-keskisilmukan-molemmin-puolin -viritelmä, ja puikot kokoa 15 mm. Huivi tuntuu tässä työvaiheessa aika mukavalta, eikä kutitakaan kovasti. Yritän saada huiviin molemmat pallot käytettyä. Katsotaan kuinka kauas lanka riittää! Toivon tästä prinssiä, mutta en uskalla vielä ennustaa tuleeko siitä sellaista.

Pehmeä virheostos

Saanko esitellä koiranoksennuksen värisen horror-lankani:

Louisa Harding Kimono Angora

70% angora
25% wool
5% nylon

25 g/112 m
16 s = 10 cm

Tein tästä ns. lukunutun, jonka tragedia on, että lanka on oikeastaan aivan ihanan pehmeätä mutta täysin oksettavan näköistä. Joskin se taitaa hieman kutittaa...

Lukunuttu on leuhkasti esillä myös Ravelryssa:
http://www.ravelry.com/projects/tikuttaja/reading-in-bed-shrug

Tätä myrkkyä on vielä jäljellä viisi kerää ja risat päälle noin 150 grammaa. En pysty muistamaan mihin tarkoitukseen olen hankkinut tuon kasan. Jotenkin ei vaan nappaa, ei yhtään. Värjäystä olen miettinyt, mutta minulla ei ole käsitystä, miten tuota angoraa kannattaisi värjätä ja millaista käsittelyä lanka kestää.

Oliskos kenelläkään ideoita tämän pörröisen kammotuksen varalle?

Karvahirviön kosto

Tässä rumalankaa nimeltä harmaakirjava Teddy Galaxi, muutettuna verkkohuiviksi 10 mm muovihalolla (tai kai se on virkkuukoukku oikeasti). Ohjetta otin vanhasta Novitasta. Esikoinen, jonka joukkueen arpajaisiin tämä on menossa, käytteli saksia ja leikkasi hapsut. Muita rumalankatöitä samaisiin arpajaisiin on tarjolla täällä. Nyt on vähän hoppu, joten ei tästä tämän enempää.

Anne, Leijona-ajatus ei jätä rauhaan. Pakko se on varmaan joskus tehdä.

Samos-huivista (blogissani) tuli melkein sellainen, että voisin pitää sen itse. Samosta on lisääkin ja aikomus on muuttaa se joksikin, jota kummityttö voisi pitää.

Loppuuko rumalangat koskaan laatikostani?

Olin muuten vähällä julkaista tämän VÄÄRÄSSÄ blogissa. Äyks!